Making art is largely about leaving human traces. Gestures, materials, and choices are all traces that leave their mark. Traces also endure in the long continuum of art, deriving their meaning from previous traces and their interpretations.

Reflection on the theme was free as usual in the exhibition. Each creator was allowed to approach it from their own perspective and offer a maximum of six works or series of works for the exhibition. A total of 16 artists belonging to the staff of the Faculty of Arts participated in the exhibition “The Trace of a Man”. Artists Suvi Autio, Glen Coutts, Mirja Hiltunen, Maria Huhmarniemi, Milla Johansson, Timo Jokela, Anu Jormalainen, Kalle Lampela, Leila Lipiäinen, Annamari Manninen, Satu Miettinen, Ana Nuutinen, Piia Pyrstöjärvi, Antti Stöckell, and the artist duo Karoliina Laxström and Johanna Oksanen will present their works. The curator of the exhibition is Aira Huovinen, curator of the Rovaniemi Art Museum, who knows northern art well.

“Jäljet minussa”, “Traces in Me,” is a pair of photographs portraying the imprints that parents leave on their children. The inspiration for these works came from old photographs of my parents, Eeva and Pertti. I can see my father’s physique in the high cheekbones, which can be traced back to a touch of Inuit genetic heritage. This is a memory of the migration of people across the Bering Strait during the time of the ice cap. Within me, the strong genetic ties to Pohjois Savo come to life, a group that migrated from Jääski’s keep across the waterways of Saimaa to Tervasalo in Pohjois Savo, Vehmersalmi, where they settled in the 1560s. From there, the longing for traveling on water has been inherited, which led my father to the sea when he was young, and in no time, he embarked on many trips around the world. On the other hand, I have inherited my mother’s wavy hair and a touch of southwestern Finland, which is also linked to the genetic groups of Eastern Finland and Russia (Karelia and Vyborg).

In addition to genetic inheritance, parents leave many traces on our mind and soul: burdens that are passed on, roots or rootlessness, things said or unsaid. Different genetic and historical stratifications in us are like traces of past times. Please, see the exhibition catalogue here.

Taiteen tekeminen on pitkälti inhimillisten jälkien jättämistä. Eleet, materiaalit, keinot ja valinnat ovat jälkiä ja jättävät jälkiä. Jäljet jäävät myös taiteen pitkään jatkumoon. Ne saavat merkityksensä aiemmista jäljistä ja niiden tulkinnoista. Teeman reflektointi oli näyttelyssä perinteiseen tapaan vapaa. Jokainen tekijä sai lähestyä sitä omasta näkökulmastaan ja tarjota enintään kuutta teosta tai teossarjaa näyttelyyn. Ihmisen jälki -näyttelyyn osallistui kaikkiaan 16 taiteiden tiedekunnan henkilökuntaan kuuluvaa taiteilijaa. Teoksiaan esittelevät taiteilijat Suvi Autio, Glen Coutts, Mirja Hiltunen, Maria Huhmarniemi, Milla Johansson, Timo Jokela, Anu Jormalainen, Kalle Lampela, Leila Lipiäinen, Annamari Manninen, Satu Miettinen, Ana Nuutinen, Piia Pyrstöjärvi, Antti Stöckell sekä taiteilijaduo Karoliina Laxström ja Johanna Oksanen. Näyttelyn kuraattorina toimi pohjoista taidetta hyvin tunteva Rovaniemen taidemuseon intendentti Aira Huovinen.

”Jäljet minussa” valokuvien muodostama teospari pohtii jälkiä, jotka vanhemmat jättävät lapsiinsa. Teosparin innoittajana ovat toimineet vanhat valokuvat vanhemmistani Eevasta ja Pertistä. Minussa näkyy piirrä isäni fyysiset korkeissa poskipäissä, joka jäljittyvät ripaukseen inuiittien geeniperintöä. Tämä on muisto kansanvaelluksesta Beringinsalmen yli jääpeitteen ajoilta. Minussa todentuu vahva Pohjois-Savon geneettinen ryhmä, joka siirtyy Karjalan kannaksen yli Jääsken pitäjästä Saimaan vesistöjä pitkin Pohjois-Savon Tervasaloon Vehmersalmelle, jonne se asettui 1560-luvulla. Sieltä on periytynyt vesillä liikkumisen kaipuu, joka vei isäni nuorena merille ja minuutti monille matkoille ympäri maailmaa. Äitiäni minussa on puolestaan hiusten laineet ja ripaus lounaissuomalaisuutta, joka sekin linkittyy Itä-Suomen ja Venäjän (Karjalan ja Viipurin) geneettisen ryhmään.

Geeniperimän lisäksi vanhemmat jättävät meihin monituisia jälkiä mieleen ja sieluun: siirtyvät taakat, juuret tai juurettomuudet, sanotut tai sanomattomat asiat. Erilaiset geneettiset ja historialliset kerrostumat meissä ovat kuin jälkinä menneiltä ajoilta. Täältä löydät näyttelykatalogin.